Golden League Sporthorses
suban näytöt


Valmennukset
Saavuin hurjassa lumipyryssä valmentamaan Jjunea ja Mekua. Ratsukko oli jo maneesissa lämmittelemässä tulevaa estevalmennusta varten. Jjune sai verrytellä mekua hyvinkin itsenäisesti sillä aikaa, kun rakensin heille esteitä. Rataan kuului niin pystyä, kuin okseriakin sekä tiukkoja teitä. Pyysin verryttelyn loputtua Jjunea tulemaan suoralla uralla kaksi ristikkoa, joiden väli oli noin viisi askelta. Meku tuntui innostuvan esteistä ja tuli väliin melko vauhdikkaasti. Jjune sai kuitenkin hienosti rauhoitettua tamman ja sai kuin saikin väliin juuri sen viisi askelta. Nostin jälkimmäisen esteen pystyksi ja pyysin ratsukkoa tulemaan uudelleen. Meku eteni taas vauhdikkaasti, mutta varmasti ja varoi osumasta puomeihin. Seuraavaksi mentiin noin neljän askeleen pysty-okseri väli kaarevalla uralla. Meku innostui hieman ja väli jäi liian lyhyeksi, mutta se sai kuitenkin hienosti nostettua koipensa esteestä yli. Pyysin Jjunea rauhoittamaan laukan ennen lähestymistä ja tulemaan vasta sitten uudelleen, kun Meku olisi rauhallinen. Tällä kertaa tamma pysyi kivasti käsissä ja väliin osui täydellisesti neljä askelta. Ajattelin ratsukon olevan valmis pieneen rataan. Korotin esteitä niin, että korkeimmat olivat 90cm ja matalimmat 70cm. Ohjeistin ratsukkoa tulemaan ensin suoran, jolta aloitimme ja kääntämään sitten huolellisesti seuraavalle kaarevalle välille. Tämän jälkeen oli vielä melko tiukalla käännöksellä okseri. Jjune ratsasti Mekun rauhallisessa laukassa sisään ensimmäiseen väliin ja viisi askelta osui aivan nappiin. Lähestyminen kaarevalle linjalle tuotti hieman päänvaivaa, mutta niillekin esteille osuttiin hienosti. Viimeisessä tiukassa kaarteessa Meku meinasi valua ulos ja ohi esteestä, mutta Jjune sai sen hienosti ohjattua keskelle. Annoin ratsukolle aplodit ja kehotin loppuverryttelemään huolellisesti, samalla annoin Jjunelle vinkkejä herkän hevosen kanssa hyppäämisestä, vaikka se onkin hänellä melko hyvin hallinnassa.

Saapuessani Taavilan maneesiin törmäsin ovella Jjuneen ja Mekuun. Pyysin valmennuksen aluksi Jjunea verryttelemään itsenäisesti, jotta näkisin hieman tamman liikkeitä ja ratsukon yhteistyötä. Verryttelyn aikana huomasin, kuinka herkkä ja varovainen tamma Meku on. Aloitimme työskentelyn tehden avotaivutuksia käynnissä ja ravissa pitkillä sivuilla. Herkkänä ratsuna Meku jännittyi hieman Jjunen avuista, joten pyysin häntä yrittämään uudelleen hieman kevyemmillä avuilla. Toisella kerralla tehtävä sujui todella hyvin ja molemmat ymmärsivät idean hienosti. Pyysin Jjunea tekemään samoin vielä toiseen suuntaan ja se olikin selvästi molemmille helpompaa. Avotaivutusten sujuessa aloimme harjoittelemaan koottua käyntiä ja ravia lävistäjillä. Alkuun Meku kiemurteli hieman, mutta Jjune sai sen hienosti suoristettua ja loppu sujuikin mainiosti. Onnistuneiden suoritusten jälkeen ratsukko sai kävellä tovin, jonka aikana kerroin Jjunelle seuraavaa tehtävää. Kävelyn jälkeen siirryimme laukkaamaan. Pyysin Jjunea laukkaamaan lävistäjiä pitkin ja vaihtamaan laukan kentän keskellä. Tämä tehtävä ei tuottanut mitään ongelmia, mutta toistimme sen vielä muutamaan otteeseen. Teimme vielä valmennuksen loppuun muutamia siirtymisiä suoraan peruutuksesta laukkaan ja laukasta pysähdykseen. Meku toimi hienosti ja tähän oli hyvä lopettaa. Kehuin vielä loppuverryttelyjen aikana Jjunea hyvin rauhalliseksi ratsastajaksi ja Mekukin sai kehuja sekä Jjunelta, että minulta.

Kun saavuin Mulberry Poniesiin, olivat indy ja Cosa jo kentällä kävelemässä. Kentälle päästyäni aloin heti rakentamaan lyhyttä esterataa. Samalla kun kannoin puomeja ja tolppia paikoilleen, kertoi indy minulle hieman ponistaan ja siitä, minkälaisia tehtäviä hän haluaisi harjoitella. Cosa näytti verryttelyn aikana oikein mukavalta ja energiseltä. Se oli hyvin kiinnostuneen oloinen ja katseli innokkaana kannattimille nostamiani puomeja. Aloitimme valmennuksen suhteutetulla välillä pitkällä sivulla. Väliin mahtui noin neljä tai viisi askelta. Aluksi tarkoitus oli tulla hieman pidemmässä laukassa ja selvittää väli neljällä askeleella. Ratsukko suoritti tehtävän moitteitta. Seuraavalla kerralla väliin piti mahduttaa viisi askelta. Nopeasti pidätteisiin vastaava Cosa tulikin turhan paljon lyhyemmäksi ja ennen toista estettä se otti vielä pienen kuudennen askeleen. Kolmannella kerralla indy otti rauhallisemmin pidätteitä ja viisi askelta osui aivan nappiin. Ennen radan hyppäämistä ratsukko selvitti vielä muutaman samanlaisen, yksinkertaisen tehtävän sekä suoralla että kaarevalla uralla. Olin pikkuhiljaa nostellut esteitä ja nyt puomit keikkuivat 130cm korkeudessa. Rataan kuului pystyjä, oksereita, suoria- ja vinompia lähestymisiä, tiukkoja ja loivempia kaarteita. Innokas Cosa hyppäsi kaikki esteet puhtaasti ja hyvällä tekniikalla. Indy ratsasti oikein hyvin ja virheettömästi. Meno näytti kaikin puolin oikein tyylikkäältä. Jätin ratsukon loppuverryttelemään itsenäisesti.

Indy ja Pepe saivat valmennuksen alussa verrytellä itsenäisesti, jotta näkisin hieman, millainen pari oli kyseessä. Indy ratsasti paljon ympyröitä, voltteja ja siirtymisiä. Siirtymisissä varsinkin huomasi Pepen ottavan oikein hienosti takapäätään alle ja ponnistavan jaloillaan tarmokkaasti. Kun verryttely oli hoidettu, oli aika aloittaa valmennus. Aloitimme yksinkertaisella tehtävällä. Oli tarkoitus vain tehdä pohkeenväistöä uran sisäpuolelle ja takaisin uralle pitkällä sivulla. Näin pyrin saamaan hieman lisää liikettä orin jalkoihin. Ensimmäisellä kerralla Pepeä ei olisi millään huvittanut siirtyä pois uralta ja vielä pohkeenväistössä. Se pysähtyi kiukkuisen näköisenä paikoilleen ja kun indy pyysi sitä takaisin liikkeelle, se jonkinlaisen loikan ja pukitti. Indy pysyi kyllä hyvin kyydissä ja sai kuin saikin tämän jälkeen poninsa liikkeelle. Tämän pienen erimielisyyden jälkeen Pepe tuntui tajuavan, että sillä ei ollut vaihtoehtoja, oli vain toimittava, niin kuin ratsastaja pyysi. Muutamien käynnissä ja ravissa suoritettujen pohkeenväistöjen jälkeen siirryttiin keskiympyrälle ravissa. Uutena tehtävänä oli ravata puoli ympyrää kootummassa ja toine puolikas lisätyssä ravissa. Huomasi heti, mikä on Pepen erityisosaamista. Se näytti ympyröillä toinen toistaan hienompia kokoamisia ja lisäyksiä. Varmasti hienoimpia, mitä olen koskaan nähnyt. Onnistuneen ympyrätyöskentelyn jälkeen ratsukko pääsi takaisin uralle ja saikin laukata reipasta laukkaa ympäri kenttää. Muutaman kierroksen jälkeen pyysin indyä lyhentämään laukkaa niin paljon kun pystyi. Pepe muuttui salamana hieman pitkänä laukanneesta ponista upeasti liikkuvaksi ja tosissaan työskenteleväksi kouluratsuksi. En voinut olla muuta kuin tyytyväinen ratsukon tämänpäiväisiin suorituksiin.

Rakentelin esterataa Mulberry Poniesin kentälle, kun indy ja Makkara saapuivat tallista. Suoraan sanottuna odotin jotain aivan muuta kuin solakkaa esteratsua, kun olin kuullut ponin nimen. Hyvän alkuverryttelyn jälkeen ensimmäinen tehtävä oli hypätä kaarevalla uralla kaksi pystyestettä, jotka olivat näin alkuun vain 60cm korkuisia. Ensimmäinen hyppy sujui hyvin, mutta kaarteessa Makkara lähti valumaan hieman ulos tieltä ja päätyi toisen esteen ulkoreunaan ponnistuksen jäädessä hieman kauas. Uusi yritys ja tällä kertaa indyn täytyi pitää ulkopohkeensa hyvin mukana ja estää tamman suistuminen reitiltä. Toinen kerta oli huomattavasti parempi ja ratsukko pysyi tiellä sekä sai ponnistuspaikkansa kohdalleen. Seuraava tehtävä oli hieman samanlainen. Tarkoituksena oli hypätä kolme estettä, kaksi pystyä ja yksi okseri kolmikaarisella kiemurauralla ja tietysti vaihtaa laukka jokaisen esteen päällä. Ensimmäinen suoritus oli hieman erikoinen. Tamma oli aina välillä hukassa, eikä tiennyt, mihin suuntaan jatkaa. Kahdelta esteeltä siis laskeuduttiin väärässä laukassa eivätkä tietkään olleet kovin sujuvia. Toisella kerralla taas kaikki onnistui paremmin ja laukatkin vaihtuivat oikein. Valmennuksen loppuun hypättiin vielä muutamaan otteeseen lyhyt esterata 110cm korkuisena. Radalla toistuivat samanlaiset tehtävät, eli kaarevaa uraa ja laukanvaihtoja. Alkutunnin harjoitellut Makkara oli radalla oikein mainio. Suoritus oli sujuva ja puomit pysyivät kannattimillaan. Jätin ratsukon loppuverryttelemään itsenäisesti.


Sukuselvitykset
Yukon on melko kevytrakenteinen kouluratsu, joka niittää mainetta ja kunniaa kotimaassaan Norjassa. Se on hyväksytty jalostuskäyttöön Norjassa ja onkin monen tammanomistajan unelma. Yukon on näyttävä ja upealuonteinen ori.
Prima, Yukonin isä on myöskin kouluratoja kiertänyt ori, joka kilpailee vieläkin Norjassa vaativissa luokissa. Prima on reipas ja korkean työmoraalin omaava hevonen. Primaa käytetään jalostuksessa ja se periyttää varsoilleen upeat liikkeet.
Gjesther on myöskin kouluratsu, joka on nykyisin jo siirtynyt laukkaamaan vihreämmille niityille varsomisesta aiheutuneen ongelman vuoksi. Gjesther oli upearakenteinen tamma, joka oli kuitenkin luonteeltaan vähän vähemmän kultainen.
Kjteil on eläkepäiviään viettävä ruusukehai, joka hurmasi tuomarit kouluradalla komealla ulkonäöllään ja ilmavilla liikkeillään. Tämä upea ori elää nykyään Norjan Trondheimissa vuonohevossiittolassa maskottina, mutta se liikkuu edelleen säännöllisesti.
Gemma on hieman hitaampi vuonotamma, joka sai harvojen ja tarkkaan valikoitujen joukossa varsan Kjteilistä sen uran huippuhetkillä. Gemmalla on täydellinen rakenne ja ystävällinen luonne, mitä arvostettiin Kjteilin varsojen emiä valitessa. Gemma on kisannut kouluratsastuksessa.
Toril oli pullea vuonohevonen, joka vietti suuren osan elämästään ilman kovaa treeniä. Torililla ei ole vuonohevosten maailmassa tunnettua sukua eikä meriittejä. Se oli kuitenkin todella hyvä ratsastaa ja kiltti hoitaa. Toril laukkailee nykyään vihreämmillä niityillä.
Taylor on kaunis tamma, joka nauttii eläkepäivistään synnyinkodissaan Norjassa. Taylor on yleisratsu, joka ei koskaan ole saavuttanut mainetta kouluratsastuksen saralla. Taylorin ja Torilin varsasta kaavailtiin lempeää lastenratsua, joka kuitenkin kasvoi hienoksi kouluratsuksi.
Clara on innokas tamma, joka on joskus jopa hieman vaikea pitää hallinnassa. Sille päälle sattuessaan on keskittää Clara kuitenkin kaiken huomionsa ratsastajaan ja onkin saavuttanut useita palkintoja vaativilta kouluradoilta. Clara kilpailee Norjassa edelleen.
Lasse on näyttävä ori, jota on ilo ratsastaa. Se on erittäin hyvin koulutettu ammattiratsuttajien toimesta. Lassella on paljon sijoituksia ja voittoja vaativilta kouluradoilta ja se on menestynyt hyvin myös näyttelyissä. Lassen varsat kilpailevat Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.
Miley on kenttäratsastuksessa menestyvä tamma, joka periyttää varsoilleen rohkeaa luonnetta. Miley on innokas hyppääjä, mutta myös todella taitava kouluratsu. Se on kantakirjattu tamma, jonka varsat ovat haluttuja kilparatsuja ja siitoshevosia.
Roan on valjakkohevonen, joka kisasi parivaljakkoluokissa täysveljensä Viggon kanssa. Roan on komea ja rakenteeltaan täydellinen vuonohevosori, jonka eräs varsa on Norjan mestari valjakkoajossa. Roanin varsat kilpailevat myös kouluradoilla.
Anjrea oli siitostamma upeista vanhemmista, jotka tunnetaan koko Norjan hevospiireissä. Anjrea kilpaili myös kouluratsastuksessa, mutta pääpaino oli selkeästi upean suvun omaavien varsojen tuottaminen. Anjrea laukkaa nykyään vihreämmillä niityillä.
Eldar on suosittu monessa norjalaisessa suvussa. Se on upean liikkeen ja rakenteen periyttäjä, joka on kilpaillut kouluratsastuksessa vaativissa luokissa. Eldarilla on hieno koulusuku, joka on tunnettu vuonohevosten piireissä. Eldar nauttii tällä hetkellä eläkepäivistään.
Astrid on nyt jo vihreämmille niityille siirtynyt tamma, jolla oli aina vuonohevosille hieman harvinaisempi pitkä harja. Astrid oli hieno ratsu, joka viihdytti omistajiaan ns. puskapollena, eikä sillä ollut sen suurempia saavutuksia, vaikka hieno kouluratsu olikin.


Leon isä Caruso on rautias koulupainotteinen B-sektion poni. Tällä 133cm korkealla orilla kilpaillaan Helppo A -tasoisissa luokissa ja myös hyvällä menestyksellä. Caruso on hyvätapainen pieni ori, jolta löytyy liikettä vaikka muille jakaa. Ori on omistajansa ensimmäinen kunnon kouluponi, jonka kanssa tämän taso on noussut huimasti. Caruso myytiin nykyisille omistajilleen kouluratsastuksen opetusmestarina ja sitä se todella on. Ori on tähän mennessä jättänyt jälkeensä viisi varsaa.
Isänisä Alvar oli 134cm korkea, kimo B-sektion poniori, joka valitettavasti menehtyi aikoinaan auto-onnettomuudessa. Ori oli kansallisten luokkien ruusukehai, jolla tuntui olevan kapasiteettia vaikka mihin. Alvar periytti kuudelle varsalleen upeita liikkeitä ja hieman pilkettä silmäkulmaan. Ori ehdittiin palkita kouluratsastusjaoksen toisella palkinnolla ja kantakirjata myöskin toisella palkinnolla.
Isänisänisä Arimo on leppoisia eläkepäiviään viettävä, 135cm korkea poniruuna. Tämä kimo B-sektion poni toimi Vaativan B:n kilparatsuna ja sen ura olikin melko menestyksekäs. Arimo ruunattiin 8 -vuotiaana, sillä sen omistajat kokivat orin käytöksen hieman haastavaksi. Ori ehti kuitenkin astua seitsemän tammaa ja näin Arimonkin suvun jatkuminen on taattu. Ori kilpaili aktiivisesti 15 -vuotiaaksi asti, kunnes jalkavaivat lopettivat sen kilparatsun uran. Arimo viettää eläkepäiviään Englannissa rauhallisissa maalaismaisemissa.
Isänisänemä Kitty Cat oli 133cm korkea B-sektion poni. Tämä punarautias ponitamma oli oikein etevä kouluratsu ja nappasikin vähintäänkin yhden ruusukkeen melkeinpä jokaisista kisoistaan. Kate, kuten tammaa Englannissa tavattiin kutsua, oli hyvin kiltti ja miellyttämisenhaluinen poni. Se nautti suunnatomasti kaikenlaisista hoitotoimenpiteistä ja varsinkin omistajaperheen lapset rakastivat Katen hellittelyä. Kitty Cat palkittiin vain muutama kuukausi ennen kuolemaansa kouluratsastusjaoksen toisella palkinnolla.
Leon isänemä Bubbles on hyvin sievä ja siro B-sektion ponitamma. Tamma on väritykseltään punarautias ja kääntääkin katseita kisapaikoilla siinä missä Leokin. 132cm korkea Bubbles on etevä kouluratsu ja taitaa vaikeitakin koulukiemuroita. Tämä syötävän suloinen tamma on kuitenkin käytökseltään hieman oikukas, ei lainkaan sellainen jokatytön unelmaponi, vaikka näyttääkin söpöltä. Bubbles on palkittu kouluratsastusjaoksen ensimmäisellä palkinnolla ja kantakirjattu kolmannella palkinnolla.
Orin isänemänisä Felix on hieman kärttyinen eläkeläinen, jolta korkeutta löytyy 135cm. Tällä väritykseltään rautiaalla B-sektion ponilla on todella komeat liikkeet ja upea rakenne. Ori kilpaili aikoinaan kouluratsastuksessa Helppo A -tasolla ja pärjäsikin moitteettomasti. Felix on todella miellyttävä ratsastaa, mutta sen käsiteltävyys onkin aivan omaa luokkaansa. Orin mielestä juuri mikään hoitotoimenpide ei ole kiva, tai edes siedettävä. Monesti ovat omistajat saaneet osansa Felixin hampaista tai kavioista. Ori on saanut elämänsä aikana kahdeksan jälkeläistä ja on periyttänyt näille mukavan ratsastettavuutensa lisäksi valitettavasti myös kärttyistä puoltaan.
Leon isänemänemä Lily oli loistava valinta ilkikurisen Felixin kumppaniksi. 132cm korkea Lily on oikea nallekarhu, jota voi halia ja riepotella ja tarvittaessa vaikka laittaa solmuun. Väritykseltään kimo B-sektion tamma ei ota mistään nokkiinsa ja pysyy rauhallisena, vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Kilpakentillä Lily on kuitenkin kaikkea muuta, kuin mitä rauhallinen kotipersoonansa antoi ymmärtää. Tammasta kuoriutuu kilpakentillä kuuma ja voitonhimoinen kilparatsu, joka sopii tamman omistajille paremmin kuin hyvin. Lily on palkittu kouluratsastusjaoksen ensimmäisellä palkinnolla.
Leon emä Catinka, 134cm korkea punarautias tamma, on tällä hetkellä kilparatsun uransa huipulla. Catinka kilpailee kouluratsastuksessa Vaativan B:n tasolla yhden Ison-Britannian parhaimpien ponikouluratsastajien joukkoon kuuluvan Emily Williamsin kanssa. Ratsukko on pärjännyt mainiosti kilpailuissa niin kotimaassaan, kuin ulkomaillakin. Tamma sai ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan varsansa, Leon, melko nuorena ja ennen varsinaisen kilpailu-uransa alkua. Catinkalta voidaan kuitenkin muutamien vuosien päästä odottaa lisää hienoja kouluponivarsoja. Tämä B-sektion tamma on palkittu kouluratsastusjaoksen ensimmäisellä palkinnolla.
Emänisä Victor on 136cm korkea, rautias ori. Tämä B-sektion poni kilpailee kouluratsastuksessa Helpon A:n tasolla ja meneestyykin oikein hyvin. Orilla on hienot liikkeet ja upea rakenne, joita se periyttää jälkeläisilleen. Victor on luonteeltaan hyvin kiltti ja rauhallinen poni, jota uskaltaa hyvin käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa. Ori on jättänyt jälkeensä yhdeksän varsaa.
Leon emänisänisä Mojito oli 135cm korkea, tummanrautias ori, joka pärjäsi mainiosti niin koulu- kuin esteratsastuskilpailuissakin. Mojito oli B-sektion poni, joka on nyt jo siirynyt vihreämmille niityille laukkaamaan ikänsä vuoksi. Ori on palkittu esteratsastusjaoksen toisella ja kouluratsastusjaoksen ensimmäisellä palkinnolla. Orilla startattiin myös elämänsä aikana kahdet kenttäratsastuskilpailut, joissa se ei kuitenkaan yltänyt aivan palkinnoille asti. Mojiton suvun jatkamisesta huolehtii orin jättämät kuusi varsaa.
Emänisänemä Lydia on eläkepäiviään viettävä, hieman kärttyinen ponimuori. Tammalla on korkeutta 132cm ja väritykseltään se on kimo. Tämä B-sektion tamma pärjäsi kilparatsunuransa aikana hienosti kouluratsastuskilpailuissa ja käväisipä se kääntymässä myös näyttelykehissä, hyvin tuloksin. Tamma on käytökseltään hieman kiukkuinen ja näyttelee ärsyyntynyttä naamaansa mielellään niin ihmisille, kuin hevosillekin. Tamma on kuitenkin oikein miellyttävä ratsastaa ja omaa todella hienot liikkeet.
Emänemä Princess of China on hyvin osuvasti nimetty B-sektion poni. Tamma on käytökseltään varsinainen prinsessa, kaiken pitää tapahtua ajallaan ja juuri silloin, kun hän haluaa. Princess of China on vaaleanrautias, 133cm korkea tamma, joka on hyvin vaativa ratsu sekä hoidettava. Tamma vetä helposti herneet nenäänsä, jos jokin asia ei miellytä. Prinsessan tavoin tamma inhoaa yli kaiken kuraisia vesikelejä ja silloin ulkoilu on ponin mielestä melkeinpä mahdotonta. Princess of China on kuitenkin hyvin taitava kouluratsu, joka on palkittu kouluratsastusjaoksen toisella palkinnolla.
Leon emänemänisä Monster on oikein osuvasti nimetty, joskus jopa vaarallisen tuntuinen ori. Poni on 136cm korkea B-sektion poni, jolla kilpailtiin aikoinaan kouluratsastuksessa Vaativan B:n tasolla. Liikettä ja näyttävyyttä orilta ei puutu, mutta sen hoitaminen onkin aivan toinen lukunsa. Monster ei pidä ihmisistä lainkaan. Sille on vain yksi ihminen, jonka kanssa ori ainakin yrittää tulla toimeen, vaikka se ei aina sitä miellytäkään. Tämä pirullinenkin poni on usein hyökännyt ihmisien päälle ja sen kanssa on oltava hyvin varovainen. Kuitenkin ori oli niin taitava kouluratsu, että muutama tammanomistaja on siitä varsan itselleen halunnut.
Emänemänemä Lisa oli luonteeltaan hyvin rauhallinen ja taitava B-sektion poni. Tammalla oli korkeutta vain 132cm ja väritykseltään se oli vaaleanrautias. Tammalla kilpailtiin kouluratsastuksessa Helppoa B:tä ja se pärjäsi kilpailuissa yleensä kohtuullisen hyvin. Lisa oli kuitenkin melko laiska ratsu ja sen kanssa sai todella työskennellä niidenkin sijoitusten eteen. Näyttelyissä tamma taas on menestynyt oikein hyvin ja se on kantakirjattu toisella palkinnolla.


Luonteet:
Nuuttipukki ILO, Nuuttina tallilla tunnettu suomipoika on mitä mahtavin kilparatsu. Ori on käytökseltään hyvin rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa ja sehän on erinomainen piirre kilpahevosessa. Nuutti on yleispainotteinen, joten se kilpailee sekä este- että kouluratsastuksessa ja luonteensa ja intonsa puolesta eivät kenttäkisatkaan tuota ongelmia. Ori rakastaa hyppäämistä ja oikeastaan mitä jännittävämpi este, sitä enemmän Nuutti innostuu. Esteradalla ori etenee aina tasaisen varmasti. Sillä on matkaavoittavat, pehmeät askeleet, jotka ovat juuri sopivat suurelle estekentälle tai avaralle maastoradalle. Kuten sanottu, Nuutti ei pelkää oikeastaan mitään. Se hyppää mitä tahansa, mitä eteen tulee. Sillä on myös aivan loistava hyppytyyli, jonka ansiosta puomit pysyvät melkeinpä aina kannattimillaan. Nuutin selkään voisi laittaa kenet tahansa, niin varma ja taitava ratsu se on. Tämä komea ori on omiaan myös maastoesteradalla. Kenttäkilpailujen maasto-osuudet rentouttavat sekä ratsua että ratsastajaa. Ei ole mitään parempaa, kuin laukata kovaa maastossa esteeltä toiselle tietäen, että hevoseen voi luottaa sataprosenttisesti. Mikään este maastossa tai kentällä ei ole Nuutille liian vaikea tai pelottava. Se ottaa kaiken rennosti, eikä turhaan jännitä mitään. Kouluratsastus ei ole niin mieluisaa pojalle, kuin esteratsastus ja maastoesteet, mutta on se taitava kouluratsukin. Nuutti on varsin komea näky kouluradalla, kun se liihottelee isoilla askelillaan niin kevyen näköisesti tehden kaiken maailman kiemuroita. Ori on oikein mukava ratsu, se on pehmeä edestä ja kyljistä ja se yrittää aina parhaansa miellyttääkseen ratsastajaansa. Hoitaessa Nuutti on aikamoinen mamman mussukka. Se tykkää kaikesta, mitä sen kanssa tehdään, eikä näytä hapanta naamaa juuri koskaan. Harjaaminen, rapsuttelu, peseminen, kaikki on sen mielestä aivan ihanaa. Nuuttia hoitamaan voi laittaa pienimmätkin lapset, sillä vaikka se on kookas ori, ei se ikinä tekisi pahaa yhdellekään ihmiselle. Hoitaessa se rentoutuu täysin ja keskittää kaiken huomionsa toimintaan. Ei ole vain yksi tai kaksikaan kertaa kun Nuutti on nukahtanut kesken hoitotoimenpiteiden ja sen jälkeen onkin saanut tehdä hieman töitä orin herättelemiseksi kun on ollut tarkoitus ratsastaa. Sekä eläinlääkärin että kengittäjän käynnit eivät tuota mitään ongelmia. Nuutin takia tosin tarvitsee hyvin harvoin olla yhteydessä eläinlääkäriin, mutta normaalit rokotukset ynnä muut, hoituvat moitteitta. Ori on myös hyvin rauhallinen matkustaja. Lastatessa se vain kävelee tyytyväisenä autoon sisään eikä turhia kyttäile. Matkatkin sujuvat hienosti orin mutustellessa heiniään tyytyväisenä.

Selma on oikein kiltti ja miellyttämisenhaluinen pikkuponi. Ajaessa se on mukavan reipas ja tottelee hienosti ohjaa ja ääntä. Tamma on ensimmäinen valjakkokilpaponini ja olenkin innostunut valjakosta juuri tämän ponin myötä. Kouluratsastuksessa Selma on myöskin hyvin tottelevainen ja toimii hyvin pienillä avuilla. Tamma ei ole lainkaan sellainen tyypillinen shetlanninponi, joka elää vain keksiäkseen jekkuja ja ärsyttääkseen ratsastajiaan, vaan Selma on hyvin yhteistyökykyinen ja -haluinen. Ponille kuitenkin vaikein asia on käynnissä tehtävät asiat. Sillä menee helposti jalat solmuun esimerkiksi pohkeenväistössä, vaikka ravissa sekin sujuu ongelmitta. Esteillä tamma on hyvin innokas ja reipas. Se ei kyttäile turhia ja kaikki esteet ovat sen mielestä mukavia, olivat ne muiden mielestä kuinka pelottavia tahansa. Selman hypyt ovat pehmeitä ja pyöreitä, tamma hyppää yleensä melko korkeita hyppyjä varmistaakseen puomien pysymisen kannattimillaan. Poni kieltelee hyvin harvoin ja vain silloin, kun este on sen mielestä aivan liian suuri, tai jos sillä on jokin paikka kipeänä. Selma nauttii pitkistä esteradoista, joilla saa laukata täysiä ja tehdä tiukkoja kurveja. Hoitaessa Selma on mitä kiltein ja mukavin. Se tykkää kovasti rapsuttelusta ja kerjääkin sitä usein jopa herkkuja enemmän. Tamma on melko utelias ja sen turpa löytyykin usein hoitajan taskusta tai harjapakista. En voisi ikinä kuvitella Selman potkaisevan tai puraisevan ketään, vaikka joskus on takki tai lapanen ollutkin ponin suussa, kun erehdyin jättämään niitä lattialle tai harjapakkiin. Selmalle kaikki hoitotoimenpiteet ovat helppoja ja kaikki eläinlääkärin tai kengittäjän käynnit sujuvat ongelmitta. Lastatessa Selma on rohkea ja kävelee aina mielellään autoon. Selma on rauhallinen matkustaja, joka ei turhia kyydissä kolistele, vaan uppoutuu mutustelemaan heinää koko matkan ajaksi. Kisapaikalla poni on innokas ja olisi koko ajan menossa. Se rakastaa kilpailujen tunnelmaa ja muuttuu itsekin vielä skarpimmaksi. Selma antaa kilpailuissa aina kaikkensa ja siihen saa olla aina hyvin tyytyväinen. Taluttaessa tamma kulkee rennosti narun päässä, eikä himoitse tien vierellä kasvavaa ruohoa. Taluttajan takki on niin paljon mielenkiintoisempi.